Sadepäivän mietteitä

Kirjoitettu keskiviikkona 09.10.2024 ja julkaistu Internetissä samana päivänä.

Huomenna on Aleksis Kiven päivä. Se on toiselta nimeltään suomalaisen kirjallisuuden päivä. Päivä on Suomessa liputuspäivä.

 Olen jonkinlaisessa välitilassa päivän ja yön välillä. Odotan ystävääni visiitille. Hän tuo minulle ruokaa. Ei sillä, ettenkö olisi syönyt tänään tukevasti ja kahvitellutkin useampaan otteeseen.

 Vettä alkoi sataa pian puolenpäivän jälkeen, ja sitä on sitten jatkunut. Oma olo on, että pitäisi jo olla valmistautumassa nukkumaanmenoon, mutta odotan ystävääni. On mukavampi olla jalkeilla hänen saapuessaan kuin nousta sängystä avaamaan ovea.

 Olen ollut pari kuukautta sairaslomalla kipeän jalkani vuoksi. Kesälomani aikana kävelin Helsingissä pitkiä matkoja sandaalit jalassa. Sandaalit eivät tue jalkaa samalla tavoin kuin esim. lenkkarit. Minulla on oikeassa jalkaterässä vanha murtuma, joka syntyi, kun poni ratsastusleirillä kouluikäisenä ollessani polkaisi sen päälle. Vaiva parani silloin itsestään, mutta on palannut silloin tällöin kummittelemaan, jos en ole pitänyt kyllin hyvää huolta jaloistani ja käyttämistäni jalkineista.

 Olin yhtenä kesänä - asuin silloin jo Keski-Pohjanmaalla - suviseuratalkoissa. Tein 10-tuntista päivää pelkissä kumisaappaissa. Muistaakseni jouduin lopettamaan talkoilut lyhyeen ja palaamaan kotiin hoitamaan jalkaani. Opiskelin tuohon aikaan maataloutta Keski-Pohjanmaan aikuiskoulutuksessa. Navettatöihin minusta ei jalkapuolena ollut, mutta tiskailin astioita ja siivosin ja kohentelin paikkoja maatalousoppilaitoksen navetalla lenkkitossuissa. Ja niin jalkani tuli kuntoon taas!

 Nyt vaiva on jälleen palannut. Ortopedin magneettikuvan perusteella tekemän lausunnon mukaan yhdessä varvasluussa on "proksimaalinen murtuma". Jalka on kuitenkin tullut sairasloman aikana koko ajan paremmaksi lepuuttamalla. Kipsiä siinä ei ole ollut, eikä jalkaa myöskään ole kirurgisesti operoitu. Nyt alan olla niin hyvässä kunnossa, että paluu töihin alkaa olla ajankohtaista. Aika aikaa kutakin.

 Kello lähestyy 18:aa. Alkaa olla niin hämärää, ettei luonnonvalossa enää näe kovin kauaa kirjoittaa. Tunnen ylpeyttä kotisivuistani ja kaikesta siitä, mitä olen sinnekin tänään ehtinyt kirjoittaa. Tätä tunnetta kutsuisin kiitollisuudeksi.

  Odotan ystävääni. Ulkona sataa.

 Hyvää yönseutua!

Ystävällisin terveisin
 Talonmies Makkonen