Runo 2:
Ranskan maa 

Kirjoitettu 01.01.2025. Julkaistu verkossa 01.01.2025.

 Mä kuljen halki Ranskan maan,
kun Kristus mua johdattaa.
Ei tieto lopu milloinkaan,
kun kirjan kannet auki saa.

Mun täytyy jälleen kirjoittaa,
siit' itseäin en irti saa.
Mun sydäntäni korventaa
nää näyt, mi eessäin aukeaa.

Jäi taakse aika nuoruuden,
ja koitti päivä syksyinen.
Mä sydäntäni kuuntelen,
ja sulle siitä laulelen.

 On päivä käynyt laskemaan,
 jo kohta pimeys peittää maan.
 Mut' sydämeni maisemaan
 jää päivä iäks' paistamaan.

 Mä tätä väriloistoa
saan ihmetellen katsella;
Ja Ranskan maalla kulkea
näin Pyhän Hengen voimalla!

 
L O P P U