Pienoisevankeliumi

Kirjoitettu sunnuntaina 30.03.2025. Julkaistu Internetissä sunnuntaina 30.03.2025.

Hyvät sivustollani kävijät!

 Koska en voi tietää, liikkuuko tällä sivustollani uskonsa alkutaipaleella olevia vai pidempään uskossa olleita, kopioin tähän Raamatusta Johanneksen evankeliumin luvun 3 jakeen 16, joka tunnetaan pienoisevankeliumina: "Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän." Tätä Johanneksen evankeliumin jaetta voidaan kutsua koko Raamatun tiivistelmäksi (muistelisin Lutherin kirjoittaneen näin). Käsittääkseni asia voidaan nähdä myös niin, että kymmenen käskyä, uskontunnustus ja Isä meidän -rukous ovat Raamatun tiivistelmä, ja pienoisevankeliumi vielä tiivistää näiden sanoman. Käsittääkseni koko Raamattu voidaan tulkita ja selittää pienoisevankeliumin avulla.

 Pienoisevankeliumi ehkä korostetusti nostaa esiin ihmisen oman uskonratkaisun merkityksen, mikä toisissa kristinuskon haaroissa on enemmän esillä kuin toisissa. Itse ajattelen, että Jumala johtaa iankaikkiseen elämään meidät kaikki (myös ateistit) ja vieläpä itse lahjoittaa uskon, jonka kautta tämän asian voi oivaltaa. Eli en itse näe ihmisen omaa uskonratkaisua yhtä keskeisenä kuin ehkä joku toinen, toisenlaisesta taustasta tuleva uskonveli tai -sisar. Tämä ei kuitenkaan mielestäni vähennä tarvetta tehdä lähetystyötä ja kohdelia lähimmäistään rakkaudellisesti, sillä kaikki eivät vielä tiedä tai ole tulleet ajatelleeksi, että Jumaia on valmistanut meille paikan taivaassa Kristuksen sovitustyön tähden. Iankaikkisen elämän taas ymmärrän niin, että se alkaa ihmisen syntyessä tänne maailmaan (tai mahdollisesti jo ennen sitä, olemmehan ikuisesti olleet Jumalan ajatuksissa), ja jollakin tapaa tämä iankaikkinen elämä on se, mitä ihmisestä jää jälkeen, kun hän siirtyy ajasta iäisyyteen. Näen asian niin, että Jumala Kristuksen ristinkuoleman tähden pelastaa ihmisen kokonaan taivaaseen, eli mikään osa ihmisestä ei joudu kadotukseen. Tämä näkemys saattaa jakaa mielipiteitä myös kirkon sisällä. Mitä yritän sanoa, on se, että Kristuksen elämä ja ylösnouseminen on tehnyt tyhjäksi kadotuksen käsitteen: Näkisin, että ei ole olemassa mitään epäilystä siitä tai estettä sille, etteikö Jumala veisi meistä ihmisistä jokaisen taivaaseen. Näin ollen käsitykseni on, että iankaikkinen elämä alkaa jo tässä ajassa siihen katsomatta, mitä asiasta ajattelemme. Kysymykset siitä, kuka uskoo, kuka pääsee taivaaseen ja kuka teki milloinkin uskonratkaisun, ovat toissijaisia Jumalan suvereniteetin rinnalla. Jumala lahjoittaa uskon kelle tahtoo ja milloin tahtoo, ja voi jopa olla niin, että kukaan ihminen ei pääse täältä lähtemään ilman, että on vastaanottanut tämän lahjan! Tässä kohden täytyy korostaa kuitenkin sitä, että "tutkimattomat ovat Herran tiet". Meidän ihmisten ei kannata keskittyä niin paljon siihen, kuka lopulta pääsee taivaaseen, kuin siihen, että valvomme omaa vaellustamme, ettei mikään muu asia nousisi ansiotta saadun armon rinnalle (eli sen rinnalle, että Jumala lahjoittaa uskon ja iankaikkisen elämän, siis taivaspaikan, kaikille). Nähdäkseni yksi kristityn kiusaus on ajatella, että hyvää tehneet pääsevät taivaaseen ja pahaa tehneet joutuvat kadotukseen. Ymmärrän asian niin, että Kristuksen kuolema ja ylösnousemus merkitsee täyttä voittoa kadotuksesta. Kuten hän itse sanoi (tai sanoo): "'Minä olen tie, totuus ja elämä. Ei kukaan pääse Isän luo muuten kuin minun kauttani.'" (Joh. 14 : 6). Minusta lähetyskäsky on tämän tietoisuuden edistämistä rakkauden hengessä. [Jeesus sanoi:] "'Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen käskenyt teidän noudattaa. Ja katso. minä olen teidän kanssanne kaikki päivät maailman loppuun asti.'" (Matt. 28 : 18 - 20). Tämä on ns. lähetyskäsky. Ajattelen, että tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sen asian kertomista ihmisille, että "Nyt taisteltu on loppuun jo / elämän, kuolon sota. / On noussut voiton aurinko / kuololta taittui ota - - -" (Virrestä 96). Kun ajatellaan, miten monia viestintäjärjestelmiä ja kieliä on maailmassa, niin tässä työsarkaa riittää!

 En ole pappi. En ole sananselittäjä. Puhun siitä, miten asiat itse hahmotan, mitä olen oppinut itse noudattamaan (lähetyskäskyä mukaillen).

 Lyhyesti sanottuna johtopäätökseni on, että katsoi asiaa mistä suunnasta tahansa, tarinalla on onnellinen loppu: Olemme matkalla taivaaseen! Rohkaiskoon tämä niitä, jotka ovat uskon alkutaipaleella, ja olkoon tämä kertauksena niille, joita uhkaavat ortodoksinunna Kristodulin podcastissään mainitsemat hengellisen elämän kolme pahinta vihollista: Unohdus, tietämättömyys ja velttous. Nunna Kristodulin mukaan nämä vaaratekijät mainitaan myös teoksessa nimeltä Filokalia. Kyseinen podcast löytyi ennen Suomen ortodoksisen kirkon www-sivuilta, mutta nyt en ole varma, onko se siellä enää.

 P. S.
Jotka ovat lukeneet aiempia julkaisujani verkossa, tietävät, että pyrkimykseni on paastota kahvinjuonnista pääsiäiseen saakka ja pitkällä aikavälillä jättää kahvi kokonaan pois. Tänään kahvilakkoni ei ole pitänyt, mikä vaikuttaa kaikkiin tekemisiini, myös kirjoittamiseen. En pahastu, vaikka joku lukijoista muistaisi rukouksessa pyrkimystäni päästä eroon tästä tavasta. Tämä pyyntöni on suunnattu niille, jotka kokevat asian omakseen. En halua tällä toivomuksellani kohtuuttomasti lisätä kenenkään kuormaa.

Ystävällisin terveisin
talonmies Makkonen