Kahviruno 2:

Kynän teroittelua

Tämä runo on kirjoitettu torstain 07.09.2023 vastaisena yönä. Tämä runo on julkaistu Internetissä torstaina 07.09.2023.

Taivahalla Provencen

myös loistaa tähdet, kuu.

Sieltä rytmi discojen

nyt Suomeen kantautuu.

Syleilyynsä synkkä yö

näin sulkee Euroopan,

mut pian alkaa päivän työ,

nään aamun saapuvan!

Korttipakka pöydälläin 

mä istun kotonain.

Täällä istun, yksinäin,

vain tyhjyys seuranain.

Suklaa, kahvi, lyyrani

ja öinen ikuisuus -

niistä hitsaan lauluni!

Pian koittaa päivä uus.

Sanat, lauseet runoksi

nyt pyrin muovaamaan.

Aikaa "köyhän aarteeksi"

kai joskus kutsutaan.

Sanalistaa vilkuilen,

ja lauseet sorvailen.

Riimitkin mä rustailen,

ja mietteet muovailen.

Kuolon uneen nukkunut

on isäpappani.

Maahan toiseen muuttanut

taa haudan luotani.

Minä istun, kirjoitan

kuin isä aikoinaan:

Sanat puheeks suodatan

kuin presidentti maan.  

Sanat öiset seuranain

käyn Aix-en-Provenceen.

Siellä paras nuoruutein

jäi mulle muistoineen.

Kylmä alkaa ahdistaa,

ja suljen ikkunan.

Kalman koura hamuaa

mua lailla voittajan.

Laulu ranskankielinen

soi yössä Pohjolan.

Muille suosittele en

tiet' vaihto-oppilaan.

Miksi täytyy kuolemaan

ain käydä ihmisen?

Miksi päivä nousemaan 

käy tuoden huomisen?

Miksi rauha sodaksi

näin kääntyy yllättäin?

Miksi yökin aamuksi

taas vaihtuu kohta näin?

Jotain vielä sanoa

on tahto laulajan,

mutta sitä anoa

on turha kuolevan.

L O P P U